Työterveyslaitoksen ohje vanhan mikrobivaurioisen rakenteen purkamiseen

Mikrobit (vanhojen rakenteiden purkaminen)

Vanhojen rakenteiden purkaja voi altistua mikrobeille. Selvä sairastumisen vaara on tiloissa, joissa korjataan todettua kosteusvauriota. Ilman mikrobipitoisuudet ovat selvästi normaalitasoa korkeampia purkutöiden aikana myös rakennuksissa, joissa kosteusvaurioita ei ole todettu. Etenkin kosteusvauriotaloissa purkukohde tulee eristää muista tiloista esimerkiksi muoviseinällä, ja purkajien tulee käyttää hengityksensuojainta.

Kosteuden kulkeutuminen rakenteisiin, laite- ja putkistovuodot, kosteuden aiheuttamat näkyvät vauriot, asukkaiden ja käyttäjien oireilu, tunkkainen haju ja silmin havaittavat homekasvustot ovat merkkejä kosteus- ja mikrobivauriosta. Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden korjaustyö ja vaurion aiheuttajan poistaminen tulee tehdä välittömästi vaurion löytymisen jälkeen, koska jatkuva kosteus edistää vaurion etenemistä ja lisää mikrobikasvustoa.

Yli puolessa suomalaisista rakennuksista eli noin 700 000:ssa arvioidaan olevan kosteusvaurion jälkiä ja yli 100 000 rakennuksessa hoitamaton kosteusvaurio on homehduttanut rakenteita.

Rakennusmateriaalien kosteusvaurion syntymiseen vaikuttavat materiaalin ominaisuudet ja ympäristön kosteus.  Kosteassa ympäristössä, esimerkiksi ulkopuolisen veden päästessä rakenteisiin, materiaali imee kosteutta kunnes saavuttaa kyllästyspisteensä. Vapaa vesi ja riittävä ravinto ovat mikrobien lisääntymisen edellytykset.

Mikrobit ovat paljaalle silmälle näkymättömiä eliöitä, kuten bakteereja, sieniä tai viruksia. Mikrobeja on kaikkialla elinympäristössä. Tietyt mikrobit vaativat kasvaakseen tietynlaisen ravinnon, kosteuden ja lämpötilan. Kosteusvauriomikrobien esiintyminen rakennuksen materiaaleissa ja ilmassa on merkki rakenteiden kostumisesta.

Homesienet ovat yleisimpiä kostuneen rakenteen mikrobeja. Homeet kasvavat parhaiten ilman suhteellisen kosteuden ollessa noin 70 – 100 %. Alle 70 %:n kosteudessa useimmat homelajit ovat lepotilassa ja jatkavat kasvuaan, kun kosteus nousee riittävästi. Kasvu on suurimmillaan yleensä 20 – 25 o C:ssa. Pakkanen estää homeiden kasvun, mutta ei tuhoa homekasvustoa. Kosteusvaurioituneessa rakennuksessa voi kasvaa myös sädesientä, joka on bakteeri.

Työturvallisuuslain (738/2002) ja valtioneuvoston päätöksen (629/94) mukaisesti rakenteiden mikrobikasvustojen tutkiminen sekä korjaustyön suunnittelun valvonta kuuluvat rakennuttajalle.

Ennen korjaustyöhön ryhtymistä kohteessa tehdään kosteus- ja mikrobivaurioselvitys, joka liitetään rakennustyön turvallisuusasiakirjaan.

Kosteus- ja mikrobivaurioselvitykseen kuuluvat

• aistinvaraiset havainnot kosteus- ja homevaurioista
• pintojen kosteuksien ja kosteuserojen mittaukset
• kosteus- ja lämpötilamittaukset rakenteiden sisältä
• ilmanvaihtoon liittyvät havainnot ja mittaukset
• rakennuksen käyttäjien oireilun kirjaaminen
• rakentamisajankohtana käytetyn rakentamistavan selvitys
• rakenteiden vaurio- ja korjaushistorian selvitykset
• muut rakennustekniset selvitykset mahdollisista kosteusvaurioiden aiheuttajista

Kosteusvauriokatselmus ja materiaalien homemääritykset ovat ensimmäisiä työvaiheita altistumisen arvioinnissa sisäilmatyöympäristöissä. Mikäli mikrobien pääsy työilmaan on ilmeinen ja vaurio laaja, ilman mikrobimääritykset eivät ole aina tarpeellisia. Tällöin oletetaan, että työilmaan voi päästä monenlaisia mikrobeja, mikä aiheuttaa työntekijöille terveysvaaran.

Vaaran suuruutta määritettäessä tulee arvioida muun muassa homeesta peräisin olevien epäpuhtauksien pääsy sisäilmaan, mahdolliset mittaustulokset, vaurion laajuus, ilmavirtaukset ja altistuvat henkilöt. Jos rakennuksessa on todettu Stacchybotrus- kasvua, tulee purkukohde suojata osastoinnilla ja purkaa kaikki saastuneet rakenteet. Purkutyömenetelmä valitaan vaurion laadun ja laajuuden mukaan.

Terveys- ja turvallisuusvaikutukset

Vesivahinkojen homealtistuminen yhdistetään silmien ja ylä- sekä alahengitysteiden ärsytysoireisiin, yleisoireisiin, kuten huonovointisuuteen, pahoinvointiin ja päänsärkyyn, allergisiin sairauksiin ja toistuviin hengitysteiden infektioihin.

Valtaosan terveysvaikutuksista arvellaan olevan homeiden aineenvaihduntatuotteiden ja irronneiden kasvuston osien aiheuttamia ärsytysoireita. Yleisoireiden, ärsytysoireiden ja toistuvien infektioiden tulisi loppua altistumisen päätyttyä, kun aiheuttavat mikrobit on hävitetty rakennuksesta. Kosteusvauriohomeet voivat aiheuttaa myös astmaa ja nuhaa. Vakavin homeitiöiden aiheuttama tauti on allerginen alveoliitti, joka voi johtaa pysyviin keuhkovaurioihin.

Oireita on esiintynyt pääasiassa kosteusvaurioituneissa rakennuksissa asuvilla ja työskentelevillä, mutta myös rakennusten purku- ja korjaustyötä tekevillä.

Rakennuksessa esiintyvien mikrobien haittaa selvitetään yleensä materiaalien mikrobianalyyseilla. Työtekijöiden altistumista voidaan selvittää määrittämällä purkutyön aikaisia mikrobipitoisuuksia.

Torjunta ja suojautuminen

Kosteus- ja mikrobivaurioselvityksen perusteella tehdään purku-, kuivatus- ja korjaussuunnitelmat. Veden kulkeutuminen rakenteeseen ja kostumissyy on aina korjausten yhteydessä poistettava. Purettaessa poistetaan pääsääntöisesti kaikki mikrobivaurioituneet materiaalit ennen kuivatusta. Säilytettävät rakenteet (tiilirakenteet, putkistot, kalusteet) puhdistetaan mekaanisesti ja kemiallisesti tai korvataan uusilla.

Mikrobivaurioituneiden materiaalien puhdistus- ja poistotyössä pöly sisältää runsaasti homeitiöitä ja rihmastoja. Purku- ja korjaustyö suunnitellaan ja toteutetaan niin, että työntekijät purun aikana tai seuraavien työvaiheiden aikana eivät altistu mikrobipitoiselle pölylle.

Suojaustoimenpiteet ovat ensisijaisesti urakoitsijan tehtäviä. Rakenteet kuivataan yleensä mahdollisimman nopeasti, rakennuskuivaajia apuna käyttäen. Kuivatus lopetetaan vasta, kun kosteusmittauksilla voidaan todeta rakenteen kuivuneen korjaussuunnitelmissa esitetylle tasolle.

Osastointimenetelmä

Osastointimenetelmä on mikrobivaurioituneiden rakenteiden purkutyön päämenetelmä. Korjaustyökohde ja sitä ympäröivä tila eristetään ilmanvaihdollisesti muista tiloista ja alipaineistetaan. Osastoon syntyy alipaine, kun siitä poistetaan jatkuvasti ilmaa tehokkailla HEPA-suodattimella ja tarvittaessa aktiivihiilisuodattimella varustetuilla ilmanpuhdistimilla.

Ilmanpuhdistimien poistoilma johdetaan yleensä ulos. Poistoputkena voidaan käyttää esimerkiksi muoviputkea tai –sukkaa. Alipaineistuksella estetään purkutyössä syntyvän mikrobipitoisen pölyn leviäminen osaston ulkopuolelle.

Alipaineistuslaitteiston ilmamäärä (m3/h) valitaan 6-10-kertaiseksi osastoidun tilan tilavuuteen nähden. Alipaineen tulee säilyä osaston sisällä kaikissa olosuhteissa. Osaston sisällä pölyn ja kaasujen poistoa tehostetaan kohdepoistolla ja kohdepoistolla varustetuilla työvälineillä. Tehokkaat kohdepoistoimurit sijoitetaan osaston ulkopuolelle, jolloin ilmankierto ei nosta pölyä työtilan ilmaan.

Osastointimenetelmää käytetään kohteissa, joissa

• näkyvää homekasvustoa on laajoilla (> 0,5 m2 ) alueilla
• tutkittujen materiaalinäytteiden mikrobipitoisuus on yli 10 000 cfu/g
• tutkituissa materiaali- tai ilmanäytteissä on todettu toksiineja tuottavia sienisukuja
• rakenteissa on näkyvää mustaa homekasvustoa tai
• rakenteet ovat märkiä pitkäaikaisen ulkopuolisen veden, putkivuotojen tai kosteuden  tiivistymisen johdosta.

Pienissä kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku- ja korjaustöissä pölyn leviäminen ympäristöön estetään käyttämällä kohdepoistoa.
   
Osastointi on syytä rakentaa ja varautua alipaineistuksen järjestämiseen myös purku- ja korjaustöissä, joissa

• on kosteusvaurio
• on tiedossa, että rakennuksessa on aiemmin ollut kosteusvaurio tai
• vauriosta ei ole havaintoa, mutta tilan käyttäjillä on havaittu homealtistukselle tyypillisiä esimerkiksi hengitystieoireita.

Ennen purkutöiden aloittamista

• työkohteessa on tehty kosteus- ja mikrobiselvitys
• suunnitelmissa esitetään työntekijöiden ja työn vaikutuspiirissä olevien suojaus esim. pölyn-torjuntatoimenpiteet, suojaustaso sekä käytettävät menetelmät
• työkohteen ympäristössä olevia tiedotetaan työstä ja sen vaaroista
• työn toteuttajalla ja työtä valvovilla riittävät tiedot ja kokemus kyseisen työn turvalliseen toteutukseen
• työn toteuttaja tuntee työpaikan olosuhteet, oikeat ja turvalliset työmenetelmät, terveys- ja tapaturmavaarat, koneiden ja laitteiden toimintatavat sekä muut turvallisuuteen vaikuttavat tekijät
• työnaikainen ilmanvaihto on suunniteltu sellaiseksi, että korvausilma virtaa aina puhtaasta tilasta likaiseen päin

Työntekijöiden terveys ja työsuojelu

• työterveyshuoltolain (743/78) mukainen työterveyshuolto, terveystarkastukset ja seuranta
• opastetaan oikeat työmenetelmät sekä annetaan tietoja mikrobien haittavaikutuksista
• järjestetään henkilönsuojaimet ja opastetaan työntekijät niiden käyttöön ja huoltoon (suojahaalari, suojakäsineet,  A2/P3-, P3- tai P2-luokan suodattimella (ja puhaltimella) varustettu hengityksensuojain, kohteen laajuus ja haitallisuus määrää suojaintyypin,  kuulonsuojain melualtistuksen ollessa yli 85 dB) 

 

Lähde: Työterveyslaitoksen www-sivut

Päivitetty 30.07.2010